10.4.2017 Reissun ensimmäinen sian kaato!

Viikko vierähti nopeasti perusaskareiden parissa ja Illat torneissa kauriita tähyillen. Kauriiden tarkkailun ideahan oli kartoittaa alueen kauriskantaa ja valita sopivat ammuttavat yksilöt joihin metsästys kohdistetaan kauden alussa. Nyt nämä muutamat yksilöt on ”korvamerkitty” ja kaikki on valmista jahtia varten.

Kauriiden lisäksi ruokinnoilla on alkanut pyöriä myös saksanhirviä joita katsellessa muutaman kerran on ihan vesi herahtanut kielelle kun mielessäni olen niiden kylkeen ristikkoa piirrellyt. Kamera ongelmat vaan jatkuvat ja vieläkään ei ole kunnon kuvia tarjolla.

Itse metsästys on omalta kohdaltani jäänyt näinä ensimmäisinä viikkoina noihin kolmeen kanukkiin, mutta perjantaina päätin että lihaa on saatava pöytään muualtakin kun kaupasta. Alkoihan tuo lihan osto jo käydä ammattiylpeyden päälle. Eikun tuumasta toimeen ja ensimmäisen kerran kunniaksi torniin numero 1. jossa sikoja oli vieraillut runsaasti joka yö.

Reilua tuntia ennen illan hämärtymistä saavuin kyttäyspaikalle ja vielä ennen istunnon alkua nakkelin extra maissit nasuille. Kopissa tein oloni mukavaksi, kaffetta kuksaan ja U.P Kinnusen kirja kouraan. Täyttä varttiakaan en kerennyt kirjaa lueskella ennen kun kopin viereen ilmaantui viiden kauriin porukka. Ruuasta nämä eivät tällä kertaa olleet kiinnostuneet, vaan jatkoivat matkaa yhtä huomaamatta kun saapuivatkin.

Pian kauriiden jälkeen kyyhkyt uskaltautuivat maissi aterialle, mutta illan hämärtyessä ja kellon lähestyessä kahdeksaa nekin poistuivat paikalta yöpuulleen. Kirjan lukemisestakaan ei enää oikein tullut hämärässä mitään joten päätin keskittyä luonnon ääniin, hiiret rapisivat jossain kopin vieruksilla ja kurjet laulelivat kosiolauluaan läheisellä suolla. Pikku hiljaa pimeys kuitenkin laskeutui ja hämäräkytkimellä toimiva valokin syttyi, metsä hiljeni kuin taikaiskusta.

Tätä hiljaisuutta jatkui hetken ennen kun korvat erottivat lähestyvien sikojen äänet. Hetkessä paikalle pöllähti reilu puolenkymmentä raitapaitaista pikku porsasta jotka aloittivat ruokailun aikuisten vielä pysytellessä sivummalla. Suuremmista sioista näkyi vain tummia silhuetteja valaistuksen ulkoreunoilla.

Puolituntisen raitapaidat söivät tuhisten vanhempien kuulostellessa ja röhkiessä sivummalla. Viimein ne kuitenkin rohkaistuivat ja siirtyivät valoon ruokailemaan. Tässä vaiheessa hivutin kiväärin hitaasti luukusta ulos lepäämään tukea vasten. Yksi sioista oli selvästi näiden porsaiden emä, se erottui selväti porukasta riippuvine nisineen.

 

Yhtäkkiä kesken kiikaroinnin aukiolle pölähti lisää sikoja ja sellainen määrä että tilanne näytti hetken lähes epätoivoiselle turvallista laukausta ajatellen. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin ja hetken kuluttua pieni kesikko asettui sopivaan paikkaan hiukan sivummalle ja piipussa ollut Oryx pääsi matkaan. Suuliekin sokaisemana räpistelin hetken silmiäni ennen kun huomasin sian makaavan juuri siinä missä se oli ollut ennen laukausta. Sikajahtini oli siis saanut arvokkaan lopun ja jääkaappini täytettä.

Teksti & kuvat Raimo Kauppila.

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: