25.4.2017 Asiakas Norjasta..

Taas pomppasi kalenteri viikon eteenpäin melko mukavissa sää olosuhteissa, mitä nyt sunnuntaina satoi vettä, räntää ja jotain julkaisukelvotonta.

Kamerakin oli matkassa melkein joka päivä, paitsi silloin kun olisi ollut tuhannen taalan paikka kuvata kahta mahtavaa kaurispukkia. Nämäkin pukit laskivat minut autolla noin 25 metrin päähän korviaan lotkauttamatta, liekkö nälkä syynä vai tottuminen ihmisiin. Kamera kuitenkin oli kämpillä ja ilta sen verran pitkällä että vähäinen valo ei riittänyt kännykän kameralle.

Viikon ohjelmaan sisältyi myös sähkötöitä, kolme koppia sai uudet tehokkaat valot. Ruokinta automaatin päälle sijoitettujen valojen sijaan päätimme tällä kertaa kokeilla kopin seinään kiinnitettävää kolmen ledin valonheitintä. Tämän valon parhaita puolia on se että akku ja johdot saavat olla kopin suojissa poissa sikojen ulottuvilta. Toiveissa olisi että nämä kestäisivät paremmin.

Sähkötöiden lisäksi ratkaistavana oli kämpän likakaivon täyttyminen, joka päätettiin ratkaista rakentamalla imetyskenttä harmaille vesille. Tässä hommassa pääsinkin käyttämään ihan riistanhoitajan perustyömenetelmiä.

Perjantaina iltapäivällä sain vieraakseni Norjalaisen asiakkaan, nuoren yliopistolla opiskelevan miehen joka oli intoa täynnä ensimmäisestä sikajahdistaan. Nimen kirjoitusasu oli niin monimutkainen ja vaikeasti lausuttava että päätin kutsua häntä Normanniksi, uuden lempinimensä hän otti vastaan hymyillen. Eipä tosin hänen lausumanaan minunkaan nimi tutulle kuulostanut..

Vein Normannin hyvissä ajoin passikojuun numero kaksi, melko varjoisaan paikkaan suuren kuusikon keskelle jossa siat olivat vierailleet joka yö koko täällä viettämäni ajan. Mahdollisuudet kaatoon oli siis erittäin hyvät. Vielä viimeiset neuvot ja kojun ovi kiinni. Itse lähdin niittypellon kyttäystorniin tarkkailemaan kauriiden liikkeitä.

Hieman ennen puolta seitsemää kuului kiväärin laukaus ja muutamaa minuuttia myöhemmin Normanni soittikin jo aivan tohkeissaan, SIKA NURIN !!! Eipä siinä, alas tornista ja asiakkaan luo onnittelemaan. Fiilis oli taas kerran aivan mahtava. Sika tosin ei ollut juuri oravaa isompi, mutta omaa pettymystäni en luonnollisestikkaan asiakkaalle näyttänyt. Asiaan kuuluvien rituaalien jälkeen siirryimme saunaan ja syömään.

Lauantain kyttäyspaikaksi valitsin paikan numero kolme ja jo autossa annoin ohjeeksi odotella aivan rauhassa että myös isommat siat ennättävät tulla ruokailemaan. Pienten porsaiden ampuminen kun on aivan turhaa, lihaakaan niistä ei saa kuin pariin hampurilaiseen. Isommista sioista on kuitenkin varottava ampumasta emakkoa, sillä eihän kukaan tahdo ampua porsailta emää.

Itse siirryin taas alueen toiselle laidalle seuraamaan kauriiden liikkeitä. Illan pimetessä päätin kuitenkin lähteä kämpille kahvin keittoon, mutta enpä ehtinyt kun saada kahvin tippumaan kun puhelin soi ja taas oli sika nurin. Tällä kertaa kyseessä oli suurempi sika jonka nostimme porukalla kyytiin ja lähdimme kartanolle suolistus puuhiin. Aamulla siat lastattiin farmarin takakontiin ja Normannin 400 kilometrin kotimatka alkoi..

Olihan taas mahtava viikonloppu! Oli hienoa päästä tarjoamaan asiakkaalle uusi ja mieleen painuva metsästyskokemus. Kyllä sitä tällä taas jaksaa seuraavan viikon puurtaa arkiaskareissa..

Teksti & kuvat Raimo Kauppila.

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: