Matkalla kanakoirametsästäjäksi

Hienoa, että päädyit tämän uuden metsästäjän median pariin ja lukemaan minunkin tarinoitani. Ensimmäisessä osassa on tarkoitus kertoa hieman kuka minä olen ja millaisia asioita blogissani olisi tarkoitus käsitellä.

Olen 27 vuotias kaveri Oulusta, opiskelen yliopistossa taloustieteitä ja elätän itseni rekkakuskina. Nuoruudessani pelasin jääkiekkoa ja vapaa-aika kului pääosin urheilun parissa. Metsästys on kuitenkin kulkenut aina enemmän tai vähemmän suvussa, joten pääsin tutustumaan tähän hienoon harrastukseen jo varhain. Papan opastuksella aloitin ampumaharjoittelun pienoiskiväärillä heti, kun ase oli kokonsa puolesta hallittavissa. Kesäisin ammuinkin pilkkaa mummolan pihalla kyllästymiseen asti…muiden kyllästymiseen 🙂
Metsälle pääsin mukaan jalan noustessa mättään yli ja etenkin papan opastuksella pääsin oikaisemaan monta mutkaa harrastuksen alkutaipaleella. Varsinainen kipinän syttyminen otti kuitenkin oman aikansa. Urheilu vei suurimman osan ajasta, joten metsällä käytiin, jos ehdittiin. Jääkiekon lopettamisen jälkeen vapaa-ajan veivät työt ja armeija. Hieman vanhempana vapaata alkoi löytyä enemmän ja ajokortti mahdollisti jahtireissut oman aikatauluni mukaan.
Viimeinen niitti kipinän syttymiseen oli vuonna 2012 todettu imusolmukesyöpä, jonka seurauksena jouduin 8 kuukauden sairaslomalle juuri metsästyskauden kynnyksellä. Tuohon saakka metsästys oli tarkoittanut itselleni muutamia viikonlopun mittaisia reissuja syksyssä, mutta ensimmäinen täysi kanalintukausi avasi silmäni uuteen maailmaan. Tuolloin ehdin kävellä seuramme jahtimaat kohtuullisen tutuiksi, opin tuntemaan alueen lintujen tapoja ja sain perehtyä lajin hienouksiin oikein ajan kanssa. Tuon jälkeen syksy onkin tarkoittanut ennen kaikkea metsästyskautta ja jahdissa on tullut vietettyä lähes koko kanalintukausi. Toki työt ja opiskelu aiheuttavat omat haasteensa vapaiden osalta ja kanalintukauden ulkopuolella vapaapäivät ovatkin harvinaisia.

Ensimmäinen saalis, ensimmäisellä riistalaukauksella. Jere ajoi metson aukon takaa ylös ja sattui tulemaan suoraan kopiksi. Siitä se metsästäjän taival lähti liikkeelle.

Metsästys haukkuvalla lintukoiralla on itselleni tutuin jahtimuoto. Kerkesin aloitella metsästys taipalettani pystykorvan ja laikan sekoituksen Jeren kanssa, mutta viime vuosina jahtikaverina on kulkenut hiljalleen eläköityvä Suomenpystykorva Siru, papan koiria molemmat.
Oman haulikon sain heti metsästyskortin saatuani, mutta isän aseet ovat olleet mieleisempiä, joten niillä on menty suurin osa metsästysurasta. Innostuksen kasvaessa kalusto on päivittynyt täysin uuteen ja harrastus on hieman laajentunut.
Vuonna 2013 kaverini onnistui houkuttelemaan minut mukaan vesilintujahtiin ja kausi onkin jatkunut tämän myötä alku- ja loppupäästä. Itse puolestani onnistuin innostamaan kaverin mukaan kanalintujahtiin. Porukkaan on liittynyt myös muutamia muita kavereita satunnaisempina osallistujina, ja viimeisimpinä tulokkaina ovat sekä oma, että kaverinikin morsian. Tulevilla jahtireissuilla kulkee siis mukana myös pari kauniimman sukupuolen edustajaa.
Kavereiden mukaan tulo on innostanut kokeilemaan myös sorsien, sekä kauriiden ruokintaa, pienpetojen loukkupyyntiä ja riistakamerakin on ollut kuvaamassa metsän tapahtumia. Porukalla olemme myös pyrkineet tekemään joka syksy ainakin reissun tai pari ja tämä onkin laajentanut omaa metsästystäni myös seuramme rajojen ulkopuolelle. Olemme käyneet Liminganlahdella, sekä Hailuodossa vesilintujahdeissa, kulkeneet pohjoisessa valtion mailla kanalintujen perässä ja vierailleet toistemme seurojen mailla eri jahtimuotojen parissa. Vielä olisi kuitenkin monia mielenkiintoisia jahtimuotoja kokeilematta ja kasa tarpeellisia jahtivarusteita hankittavana. Homma alkaa siis muistuttaa selvästikin harrastusta, kun siihen näyttää nykyään menevän kaikki aika ja rahat.

Sirun kanssa jahtimaita tutkimassa keväthangilla

 

Kavereiden ja uusien aseiden innoittamina rataharjoittelukin on lisääntynyt merkittävästi. Haulikolla olemme pyrkineet harjoittelemaan porukassa joka kesä, pääosin omia heittimiä käyttäen. Haulikkoammunta on ollut aina itselleni haastavaa ja päätin hankia uuden haulikon 2016 keväällä, sillä epäilin vanhan sopivan huonosti miehen mittoihin. Tarkan harkinnan jälkeen valitsin Benelli Rafaello malliin, koska ase oli kevyt, monipuolisesti säädettävissä ja olin tykästynyt puoliautomaattiin edellisen aseeni kanssa.
Viime kesä menikin uuteen aseeseen tutustuessa ja siinä samalla kokeilin ensimmäistä kertaa sporting ammuntaa Hiukkavaarassa. Uusi ase sopi ampujalle selvästi vanhaa paremmin ja pystyin ensimmäistä kertaa ampumaan molemmat silmät auki, heittolaukausten osuessa siihen mihin mies katsoo. Tämä auttoi haulikkoammuntaani huomattavasti, joskin edelleen toinen silmä pyrkii vaistomaisesti kiinni keskittymisen herpaantuessa.
Ensimmäisen oman kiväärini hankin 2015 ja päädyin customoimaan uuden aseen heti mieleiseksi. Aihioksi valikoitui 6,5×55 Tikka T3 lite stainless, johon vaihtui paksu Kriegerin piippu ja GRS-tukki. Tarkoituksena oli itseä miellyttävä sporter tyylinen yleisase, jonka tärkein tehtävä on olla tarkka pienriistakivääri. Kiikariksi olin hankkinut jo vuotta aiemmin Swarovski Z5 isän kiväärin päälle. Itse asiassa juuri tuon kiikarin hankinta oli ensimmäinen kallis sijoitukseni metsästysvälineisiin, eikä sen jälkeen paluuta ole ollut.
Aseen rakentelun seurauksena innostuin aloittamaan patruunoiden jälleenlatauksen 2015 loppuvuodesta. Jälleenlatauksen tarkoituksena minulla on tarkkuuslataukset ja patruunatestejä ampuessa myös ammuntaharjoittelua on tullut kuin huomaamatta satoja laukauksia.

Kevään ensimmäisiä ruutitestejä 300m radalla

Kuten jo aiemmin mainitsin, myös talouden kauniimpi osapuoli harrastaa metsästystä ja nyt elämä on kuljettanut meidät askeleen syvemmälle harrastuksen saloihin. Jo tavatessamme kumpikin haaveili omasta koirasta, ja läheisempi tutustumisemme alkoikin koirista keskustelemalla. Onneksi toiveissa ollut rotu sattui olemaan molemmilla sama, joskin karvanlaadusta käytiin pieniä neuvotteluja. 2016 loppukesästä neiti päätti tehdä haaveista totta ja muutti talouden valtasuhteet 2-1 naisten eduksi, kun taloon saapui pieni karkkarityttö Brunontytön Jekku.
Koiran tultua taloon aloimme etsiä asuntoa keskustan ulkopuolelta ja päädyimmekin aivan uusien jahtimaiden viereen. Jahtimaiden lisääntyessä aukenee myös uusia mahdollisuuksia metsästyksen ympärille. Matkan asettamat rajoitteet eivät enää haittaa harrastusta ja uudet maastot tuovat oman lisämausteensa. Tämän blogin punainen lanka onkin seurata oman metsästykseni kehitystä ja etenkin koiran ja metsästäjän opintietä kohti kanakoirametsästyksen saloja.
Perus kanakoirametsästyksen lisäksi tavoitteeni on harrasta aktiivisempaa pienpetojen loukkupyyntiä sekä houkuttelua pillillä. Ajatuksena olisi saada koira kiinnostumaan myös pienpedoista, jotta riistanhoitotyöt sujuisivat luonnostaan muun metsästyksen ja lenkkeilyn ohessa.
Linnut ovat tietysti päätavoitteenamme, joskin jäniksetkin kelpaavat. Aluksi tarkoitus olisi vain harjoitella jäniksillä ja siirtyä niiden metsästykseen vasta riistatöiden onnistuessa linnuilla. Noutokoulutusta on saatu jo alulle ja uusiin jahtimaihin on ehditty tutustua, mutta perehdytään koiran valintaan ja Jekun alkutaipaleeseen tarkemmin seuraavassa osassa.

Brunontytön Jekku 10 viikkoa

Hyvää kevään jatkoa kaikille ja näin ratakauden kynnyksellä onkin aikaa seurata mitä kevään messut tuovat tullessaan. Mielenkiintoisia varusteuutuuksia on saatu taas markkinoille ja messuilla on aina mukava nostattaa kuumetta tulevaa jahtikautta varten.

Kuvat & teksti Tommi Valtanen

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: