Karhun jäljillä – Esittely.

Olen Piiroisen Sami Polvijärveltä Itä-Suomesta, ikää on kertynyt 27 vuotta ja metsällä tullu käytyä siitä lähtien kun omat jalat on kantanut. Oma harrastus alkoi ensin pienriistan metsästyksellä, kuten monella nuorella yleensäkkin. Sitten alkoi kiinostus hirvenmetsästykseen ja eipä siinä pitkään mennyt kun oli ensimmäinen oma hirvikoira kasvamassa. Rotua valittaessa meinasi silloin tulla umpikuja, kun ei oikein osannut päättää minkä rotuisen koiran sitä ottaisi. Lopulta pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen päädyin karjalankarhukoiraan.

Tämä koira, karjalankarhukoira uros Sapi sai minut sitten lopullisesti syttymään tähän koiraharrastukseen. Kumpikin kokemattomina ja vailla kokemuksia kuljettiin pitkin metsiä ja haukuttiin hirviä, hyvällä sekä huonolla menestyksellä. Sitten kuvioihin astui hirvikokeet ja seuraava askel olikin hirvikoetuomari kurssi. Siitäpä se harrastus sitten ottikin vallan ja nykyisin vapaa-aika menee koirien kanssa touhutessa. Nykyisin tarhasta löytyy 5 hirvikoiraa, rotu on vaihtunut nykyisin jämtlanninpystykorviin, mutta palataan niiden tarkempaan esittelyyn sitten tuonnempana.

Karhunmetsästykseen päädyin lähes vahingossa karhukoira Sapin johdattamana. Eräänä sateisena aamuna lähdin Sapin kanssa metsään tarkoituksenani haukuttaa koiralla hirviä. Nopean haun jälkeen Sapi aloitti kiivaan haukun noin 500 metrin päässä autolta, tätä hiukan ihmettelin kun yleensä Sapi aloitteli haukua todella rauhallisesti. Haukku siirtyi rauhallisesti puronvartta kohti johon se jäi paikalleen.

Parin tunnin kuluttua päätin lähteä haukulle tarkistamaan millaisia hirviä haukussa oli. Lähemmäs päästyäni ihmettelin että ovatpa hirvet valinneet harvinaisen tiheän ryteikön suojakseen, koiraan ei ollut matkaa kun 15 metriä ja hirviä ei näkynyt. Uteliaana siirryin vielä hiukan lähemmäs jolloin iso tumma möykky nousi puskasta, kaksi pallokorvaa ja tuhiseva nokka kääntyi katsomaan suoraan minuun 10 metrin päästä. Taisipa siinä säikähtää kumpikin yhtä paljon, minä sekä karhu. Sapi kuitenkin jatkoi vielä karhun perässä 10 kilometriä ennen kun sain sen kiinni tieltä.

Tämä kokemus oli kohdallani se isku jonka ansiosta kiinnostuin karhujahdiasta. Vuosi vuodelta tietoa sekä taitoa on kartutettu lähinnä yritysten ja erehdysten kautta. Useasti olen joutunut toteamaan miten vaikeaa karhun saanti haukkuun on ja kuinka paljon se vaatii metsästäjiltä sekä koirilta. Näitä kokemuksiani ja vinkkejä joiden avulla itse valmistaudun tulevaan jahtikauteen tulen kirjoittelemaan tässä kesän aikana, syksyllä seurataan sitten jahdin etenemistä.

Teksti & kuvat Sami Piiroinen

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: