Ruotsin kuulumisia – Asiakkaat kaurisjahdissa!

Ensimmäiset kaurispukkijahti asiakkaat saapuivat 1.5 maanantaina, Ari Rovaniemeltä ja Håkan Karesuvannosta. Vaikka matka oli pitkä tahtoivat kumpainenkin jahtiin jo saapumisiltana. Arilta kauris vielä puuttui joten Håkanin määräyksestä hänelle suotiin ennalta varmimpana pidetty paikka. Paikan valinta ei tällä kertaa ollut kuitenkaan helppo sillä edellisellä viikolla alueella rellestäneet ilvekset olivat pistäneet kaikki kuviot uusiksi, enää kevään aikana varmoiksi osittautuneet paikat eivät olleetkaan niin varmoja ja niinhän siinä kävikin että ensimmäisenä iltana jäätiin ilman saalista.

Sama tyhjänpyynti toisti itseään myös jatkossa ja liki viikon kestäneen jahdin aikana ammuttavaksi ei tullut yhtään sopivaa eläintä. Myös jahdin toinen kohde villisika aiheutti harmia sillä kevään edetessä ruokinnat eivät enää ole kiinnostaneet sikoja vaan siat etsivät ravintonsa metsistä ja pelloilta.

Pieni valonpilkahdus jahtiin saatiin kolmantena päivänä kun havaitsin alueen laidalla tappisarvisen pukin parin naaraan seurassa. Pikainen yhteys miehiin, jotka olivat toisaalla torneissa kyttäämässä. Kävin hakemassa Arin kyytiin ja ajeltiin havaintoalueelle, jossa ohjeistin miestä naakimaan tuulenalta kohti paikkaa jossa juuri äsken näin nuo kauriit. Piinallisen pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen ilmestyi naurava Ari näkyviin mutkan takaa. Hän oli onnistunut hiipimään noin 15 metrin päähän makuulla olevasta pukista. Hetken pukkia ihailtuaan hän oli kuitenkin päättänyt jättää ampumatta koska pukki oli ollut ennakko sopimuksemme mukaan rauhoitettu 6 piikkinen. Mies kehui tapahtuman olleen eräs hänen metsästäjäuransa hienoimpia! Kirjaimellisesti nostin hattua ja kädestä pitäen kiitin, koska Ari malttoi olla ampumatta yhtä alueen kapitaalipukeista.

Myös Håkanille avautui samankaltainen tilaisuus viikon aikana, mutta hänen tapauksessa pukki oli kerennyt haihtua alueelta ja toinen paikalla olleita naaraista oli yllättänyt metsästäjän pahan kerran pompaamalla pystyyn lähes metsämiehen jaloista.

Kaikista ennakkosuunnitelmista ja tuulensuuntien tarkkailusta huolimatta viikon tulos oli siis puhdas nolla, itselleni tämä oli suuri yllätys. Tuntui kun metsä olisi piilotellut omiaan eikä halunnut suoda saalista matkamiehille. Tällaista tämä metsästys välillä on.

Perjantaina vieraakseni saapui isännälle jo entuudestaan tuttu parivaljakko täältä ruotsista. Kaksikolla oli kuulemma ollut ongelmia eläintensuojelijoiden kanssa liittyen susijahteihin joten heidän toiveesta en julkaise heidän kuvia tai nimiä tässä jutussa.

Jahdin pojat aloittivat vahvasti, ensimmäisenä iltana molemmat saivat ammuttua pukit ja heti perään aamulla toiset kaksi. Muutama tunti jahdissa ja neljä pukkia nurin. Tosin paikan isännän kanssa sopimani piikkirajoitus tuntui menneen ohi korvien. Tästä aiheesta ei sitten tämän enempää..

Eniten itseäni ihmetytti pukkien joukossa ollut nuori nahkasarvinen pukki, mitä iloa tällaisen nuoren lupaavan pukin ampumisessa on? Noh.. Asiakkaat saivat ainakin rahalleen vastinetta. Kotiin viemisikseen nämä ghillie puvuissa viihtyneet metsästäjät ottivat vain päät, lihat jäivät isännän pakastimeen odottamaan herkkusuita.

Oma aikani täällä Ruotsissa, Skultunassa on nyt päätöksessä ja iso kiitos kuuluu paikan isännälle Sulo Hietalalle joka tarjosi minulle tämän mahtavan mahdollisuuden tutustua Ruotsin metsästyskulttuuriin sekä riistaeläimiin. Kiitos!

Teksti & kuvat Raimo Kauppila

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: