Matkalla kanakoirametsästäjäksi – Rodun ja pennun valinta. Osa 1

Osa 1 : Aiempi koirakokemus.

Koirat ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja metsästys innostuksen kasvaessa koirakuume kasvoi samaa tahtia. Sain hillittyä haluani pitkään elämäntilanteen ollessa sellainen, ettei koirasta huolehtiminen ollut mahdollista. Toki haaveilin ja suunnittelin, joten mielipiteet olivat valmiina, kun neiti alkoi vakavasti harkita koiran hankintaa.

 

Pikku Tommi Miraa rapsuttamassa

Kuten edellisessä osassa mainitsin, aiempi kokemukseni metsästyksestä koiran kanssa pohjautuu haukkuvalla lintukoiralla kanalintujen pyyntiin, mutta myös muuten koirat ovat olleet vahvasti läsnä läpi elämäni. Pikkupoikana lapsenvahtina toimi isovanhempien sotilaspoliisikoulutuksen saanut saksanpaimenkoira Mira ja tätä kautta suhde koiriin on luotu jo nuorena. Vaikka muistikuvat noilta vuosilta ovat kovin hataria tuo hämmentävän tottelevainen Mira-koira mummolan pihalta on piirtynyt syvälle pienen pojan mieleen. Miran lisäksi mummolassa on ollut myös toinen saksanpaimenkoira Rita jonka setäni toi mukanaan rauhanturvajoukkoista. Rita eläköityi miinakoiran virasta ja pääsi viettämään eläkepäiviään edellisestä osasta tutun sekarotuisen Jeren kaveriksi. Kotona puolestaan on ollut vain yksi koira, australianterrieri Ransu, jonka kanssa pääsin ensimmäistä kertaa opettelemaan koiran koulutusta. Entinen tyttöystäväni puolestaan hankki staffordshirenbullterrieri Diegon, jonka kanssa pääsin kokeilemaan myös selvästi vahvempiluontoisen koiran koulutusta. Toki matkan varrelle mahtuu myös monia muita koiria, mutta näiden edellä mainittujen koirien kanssa olen kasvanut ja koa. Olenkin varma, että haluaisin koiran, vaikka metsästys ei kuuluisikaan harrastuksiini. Oma suiraoppiani ammentanut.

Siitä se koiran koulutus lähti Ransun kanssa

Koko elämäni ajan ajatus omasta koirasta on kytenyt jollain tavalla taustalla ja olenkin aina ollut varma että haluaisin koiran vaikka metsästys ei kuuluisikaan harrastuksiini. Oma suhtautumiseni koiriin ei ole missään nimessä työkalumainen, vaan koira on itselleni ennen kaikkea kaveri ja metsästyskoira on se jahtikavereista paras. Tykkään että koira on kaikessa mukana ja tästä syystä haluan pitää koiraa pääsääntöisesti sisäkoirana. Lisäksi tämänhetkinen elämäntilanne ei mahdollista kunnolla maaseudulla asumista, enkä vielä osaa sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan joten tärkeää on että koiran pitää sopeutua moniin erilaisiin olosuhteisiin ja asuinpaikkoihin. Lisäksi koiran tulisi soveltua elämään myös mahdollisen seuraavan koiran kanssa.

Näistä lähtökohdista alkoi pohdinta rotuvalinnan osalta. Seuraavassa osassa perehdytään tarkemmin, miksi kanakoirat nousivat kärkeen valintaa tehdessä.

Teksti & kuvat Tommi Valtanen

 

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: