Matkalla kanakoirametsästäjäksi – Rodun ja pennun valinta. Osa 2/3

Osa 2/3 Rodun valinta

Metsästäjänä katse suuntautui luonnollisesti metsästyskoiriin ja ennen kaikkea pienriistan metsästykseen soveltuviin rotuihin. Lintujen ollessa tärkein riistalaji olivat lintukoirat listani kärkipaikoilla. Koin haluavani vaihtelua haukkuvien lintukoirien jälkeen vaikka vielä tulevaisuuden haaveissa siintää omakotitalo maalta ja suomenpystykorva. Haukkuvat rodut myös epäilyttivät kaupunkiolosuhteissa joten nyt olisi hyvä aika kokeilla metsästystä myös muun tyyppisillä roduilla.

Omilla jahtialueillani lintukanta on kohtuullisen hyvä, mutta alueen maastosta johtuen toivoin koiralta kuitenkin laajahakuisuutta. Alueet ovat pirstoutuneet kangasjuotteihin, soihin ja ryteikköihin joten laajahakuinen koira mahdollistaa miehen kulkemisen helpompia maastoja pitkin koiran kierrellessä vaikeimpia paikkoja. Näiden asuinpaikkaani sekä metsästysmaihin liittyvien seikkojen valossa seisojat vaikuttivat itselleni sopivilta ja vielä kun seisojien luonnekin miellytti niin valinta oli siltä osin selvä.

Seisojametsästyksen tyyli vaikutti myös todella mielenkiintoiselta koska ampumatilanteisiin ehtii valmistautua hyvin ja lähestymisen jännityksen saa kokea kuten haukkuvan koiran kanssa. Itse tilanteet ovat tosin erilaisia kuten myös tyyli jolla niihin mennään. Seisonnalle mentäessä ei tarvitse niinkään kiinnittää huomiota äänettömyyteen vaan voi keskittyä löytämään hyvät ampumalinjat, tällainen sopii paremmin hiukan kömpelömmällekin kaverille.

Tyypillinen haukkutilanne Sirun kanssa, tällä kertaa ilman asetta. Lähes noilta etäisyyksiltä on suurin osa haukkuun pudotetuista linnuista tullut ammuttua, vaikka tällä kertaa hieman edempääkin olisi ollut mahdollisuus.

Seisojia katsellessa saksanseisojat nousivat oman listani kärkeen. Halusin monipuolisen koiran, jolta hoituu lähes kaikki mitä metsästäjä sattuu keksimään. Koiran tärkein tehtävä olisi kanalintujen metsästys, mutta myös sorsien noutoon olen kaipaillut kovasti apuria. Nykyinen pystykorva Siru ei suostu menemään veteen ollenkaan joten vesilinnustus on tähän asti tapahtunut ilman koiraa. Seisojilla olevan noutovietin ansiosta noutohommat pitäisi sujua kohtalaisesti myös vedestä.

Siru ei myöskään ole ollut se kaikista sitkein passikaveri vaan koiralla tahtoo mennä hermo ennen lintujen saapumista ja aamupasseihin onkin ollut viisain lähteä yksin. Tämä on vuosien varrella aiheuttanut hieman harmaita hiuksia sillä passipaikkani sijaitsevat kauempana tiestä ja passin jälkeen olisi mukava jatkaa suoraan metsästystä koiran kanssa. Tuon ongelman takia aamupassit ovat viimeaikoina monesti jääneet väliin. Toki edellä mainittu on koulutuksesta johtuva seikka, mutta käsitykseni mukaan seisojan kanssa tähän on huomattavasti paremmat edellytykset.

Toivottavasti tulevaisuudessa tällekin nevalle päästää aamuisin useammin passiin.

Lisäksi toivelistalla oli mahdollisuus jänisten metsästykseen sekä pienpetoihin. Jänikset ja pedot tuovat mukavasti jatkoaikaa metsästyskauteen kanalintukauden ollessa valitettavan lyhyt. Seisojilta toki onnistuu myös fasaanin ja riekon metsästys joten linnustuskauttakin voi tällä tavalla jatkaa. Taipumusta hirvelle listalta ei löytynyt, mutta sitä ei tarvitakkaan koska neidin vanhemmilta löytyy pari karjalankarhukoiraa jos tarvetta hirvikoiralle ilmenee. Verijälki puolestaan olisi sellainen johon koiralla soisi olevan taipumusta. Metsästysmaillamme on jonkin verran kauriita joten mahdollisten haavakoiden etsintään olisi mukava käyttää omaa koiraa, toki hyvä jälkityöskentely auttaa myös haavakoksi jääneiden lintujen löytymisessä.

Saksanseisoja vaikutti monipuoliselta rodulta ja niitä on Suomessa paljon. Ajattelin tällaisen valtarodun olevan varma valinta koska pentueita on hyvin saatavilla ja epäilemättä kyseessä näyttäisi ollevan hyvin suomalaiseen metsästykseen soveltuva rotu. Lisäksi rodusta oli saatavilla hyvin tietoa ja tavattujen koirien luonne sekä ulkonäkö miellytti kovasti.

Myös neidillä oli ollut saksanseisoja haaveissa ja hänen kotipaikkansa naapurissa sattuikin olemaan muutama karkkari ennestään. Hänkin halusi koiran jonka kanssa monipuolinen pienriistan metsästys sujuu ja etenkin nouto sekä jälkityöskentely olivat arvoasteikossa korkealla. Epäilemättä naapurin koirat olivat tehneet vaikutuksen luonteellaan ja muutamia hukassa olleita lintuja etsineenä onnistuneet vakuuttamaan neidin tälläkin saralla.

Seeffereiden kanssa syntyi myös halu vastaavan luonteiseen tottelevaiseen koiraan ja kun vielä vahvaluontoisen staffin kanssa saadut kokemukset huomioidaan niin saksanseisoja alkoi kiehtoa vahvasti ja kiilasi ajatuksissa jopa sen tulevaisuuden haaveissa siintäneen pystykorvan ohi. Aika näyttää miten tämä asetelma vielä kääntyy.

Teksti & kuvat Tommi Valtanen

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: