Matkalla kanakoirametsästäjäksi – Pennun valinta. Osa 3/3

Rotu oli siis päätetty, mutta karvanlaatu tuotti pienen neuvottelun. Asiaa selvitellessämme karvanlaadulla ei tuntunut monien mielipiteiden valossa olevan ratkaisevaa vaikutusta ominaisuuksiin. Onhan pentueissa ja jopa pentueiden sisälläkin suuria eroja joten pienet erot rotujen välillä eivät nousseet merkittäviksi harkinnan kannalta. Neiti oli mieltynyt karkeakarvaiseen versioon, kun taas itseäni miellytti kovasti pitkäkarvainen. Karkkari oli kuitenkin itsellenikin lähes yhtä mieluisa joten päädyimme siihen selvästi suurempana rotuna. Pentueita ja valinnanvaraakin olisi karkeakarvaisista enemmän tarjolla.

Näihin heinikoihin kaivattaisiin apuria noutamaan.

Selasimme pentueita ahkerasti netistä ja luimme koekertomuksia yökaudet. Lopulta tulimme kuitenkin siihen tulokseen ettei näin kokemattomana harrastajana koekertomuksista osaa ihmeitä sanoa. Koiran koulutus vaikuttaa olevan suuressa roolissa joten tulisi osata erottaa kouluttajan taito koiran luontaisista ominaisuuksista. Haussahan olisi nimenomaan pentu hyvistä vanhemmista, eikä välttämättä hyviltä kouluttajilta. Toki koekertomuksia oli mielenkiintoista lukea koska jokainen yhdistelmä vaikutti toinen toistaan paremmalta, mutta monesta löytyi myös joku seikka mikä epäilytti.

Neiti ehdotti että yrittäisimme löytää pennun mahdollisimman läheltä joltain tunnetulta sekä aktiiviselta kasvattajalta. Ajattelimme saavamme tällä tavalla helpommin tukea mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen jos omat keinot loppuvat totaalisesti kesken. Itse toki yritetään päästä mahdollisimman pitkälle, mutta etenkin ensimmäisen koiran kanssa kokeneemman kouluttajan tuki on hyvä olla olemassa ja lähellä on helpompi käydä koiran kanssa paikan päällä. Pentupäivät, yhteiset koulutukset ja aktiivinen kasvattaja sekä läheltä löytyvät muut saman kennelin koirat luovat myös verkostoa muihin seisojaharrastajiin joten vinkkejä ja neuvoja voi kysyä myös heiltä.

Ehdottomasti tärkein seikka pentueita katsellessa oli kuitenkin aika, pentujen tulisi olla luovutusikäisiä syksyllä tai aivan loppukesästä. Meillä kummallakin työt vievät suuren osan kesästä, mutta talvella pennulle löytyisi paremmin aikaa. Etenkin tällaisen rodun kohdalla koimme tärkeäksi juuri pentuajan koulutuksen.

Silmiimme osuikin ilmoitus syksyksi suunnitellusta pentueesta Brunontytön kennelistä tästä aivan lähellä. Kävimme kasvattajan luona juttelemassa pentuesuunnitelmista ja yleisesti rodusta sekä seisojametsästyksestä. Kasvattaja vaikutti mielestämme hyvältä ja rotu alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Kerkesimme jo alustavasti varailla pentua, mutta ilmeisesti koirat olivat toistamieltä kyseisestä järjestelystä ja suunnitelmat kariutuivat.

Tästä alkoi uusi etsintä ja muutamista pentueista ehdimme jo soitella alustavia tiedusteluja kunnes tilanteeseen tuli yllättävä muutos kahden Brunontytön yhteistyökoiran tehdessä omia suunnitelmiaan. Näinpä näiden rakkauslapsien pentue syntyi juuri sopivalla aikataululla. Tilanne pääsi hieman yllättämään ja päätöksiä piti tehdä nopeammalla aikataululla kuin osasimme odottaa. Kävimme kuitenkin pentulaatikolla tutustumassa pienokaisiin sekä näiden vanhempiin. Koekertomuksia vanhemmista ei ollut saatavilla koska kummatkin olivat saksantuonteja eivätkä päässeet osallistumaan kokeisiin typistetyjen häntien takia. Koirien omistaja kertoi kuitenkin molempien luonteesta ja kummatkin vaikuttivat olevan asiallisia jahtikoiria ja kotioloissa miellyttäviä tapauksia.

Olimme suunnitelleet aluksi urosta, mutta lopulta tarjolla oli vain narttupentu Jekku. Alun perin sukupuolen valinnalle ei kuitenkaan ollut mitään varsinaisen painavaa syytä vaan pohdimme kummassakin olevan hyvät ja huonot puolensa. Näinpä sukupuoli ei ollut niin painava valintaperuste että olisimme kieltäytyneet sen perusteella. Pentulaatikolla käydessämme kaksi koiraa oli jäänyt kummallakin erityisesti mieleen ja toinen näistä oli juurikin se kyseinen narttu joka oli tähteellä, eli siltäkin osin olimme oikeilla raiteilla. Kenneli oli myös se mitä olimme suunnitelleet ja pitäneet yhtenä valintaperusteena. Lisäksi kumpaakin koiraa oli käytetty aiemmin jalostukseen joten uskoimme vanhempien olevan hyviä koiria. Olipa aiemmin jopa väläytelty ajatuksen tasolla pentuetta kyseisellä yhdistelmällä joten kovin kaukana muista pentueista ei oltu tämänkään osalta. Sattumahan näissä kuitenkin ratkaisee aina oman osansa eikä yhdistelmän lopputulosta voi ikinä ennalta aavistaa.

Jekku matkalla uuteen kotiin.

Karvan laadun osasimme aavistella olevan niukka kuten emälla ja epäilimme säkäkorkeuden jäävän lähemmäs ala- kuin ylärajaa. Lyhyt karva on myös hieman helppohoitoisempi käyttökoiralla, joten sekin sopi meille. Neiti ei myöskään ole itse kovin iso joten hieman pienikokoisempi koira sopisi hänelle paremmin. Ja sen tärkeimmän, eli aikataulun osuessa myös kohdalleen päätimme ottaa Jekusta uuden perheenjäsenen muonavahvuuteen.

Teksti & kuvat Tommi Valtanen

Kommentit

kommentit

ftf_open_type: